Tänä kesänä aikataulun raivaaminen ystäville on jostain syystä ollut haasteellista. Huomasin luvanneeni lähteä syömään ja juomaan samana iltana sekä Lärpän että Lörpän kanssa. Koska naamakkainaika on vähentynyt, on se aidoin ystäväpiiri onneksi samalla tiivistynyt ja jos ei nyt jalostunut niin vähintäänkin valikoitunut. Lärppä ja Lörppäkin löysivät kaikille yhteistä juteltavaa alta sekunnin.
Mistä valikoitunut porukkani siis löysi puheenaihetta? Tietysti lapsista, kesärientojen tarjonnasta ja miehistä.
Lapset ovat ihania, varsinkin kun ne nukkuu. Murkkuikäisen kanssa voi ilmeisesti sivistyä siitä mikä on nyt maailmassa oikeasti tärkeää kuten televisiosarjojen käänteet, julkkikset ja musikkiigenret joita ei musiikiksi tunnista. Oli opittu mm. Ettei tyttären kannata antaa vastavuoroisesti vähän leikata hiuksia ellei ole etukäteen neuvotellut termin "vähän " sisällöstä.
Kesäteatterikokemuksessa antoisinta saattaa olla Volvojen tunnistaminen. On kuitenkin muistettava olla identifioitumatta näihin näytelmän tähtiin, koska suru tulee jos lopussa yksi romutetaan. Juoni olikin sitten iltakymmeneen mennessä unohtunut, mutta autoparkaa surimme joukolla vaikka itse näytelmän oli nähnyt vain 1/3 porukasta.
Sitten ne miehet... Suunnitelmissa on järjestää omat äijäbileet viimeistään ensi vuonna. Yritimme kiskoa esiin ainoalta loppumetreillä mukaan uskaltautuneelta kyseisen sukupuolen edustajalta mitä niissä oikeasti tapahtuu. Ehdotimme tietysti kilpasaunomista, veden heittoa veneestä, tikannakkelua ja satunnaista urhoilua. Osallistumismaksun tulee olla tähtitieteellinen eikä kenelläkään pokkaa sanoa ettei ole varaa. Summalla saa saunoa ja aamupalaksi grilliin unohtuneen makkaran. Omat juomat mukaan.
Ei kuulema tajuta yhtään ja kyyti lähtee justiinsa.
Miehet on outoja.
Maailma on parannettu ja kiitos omistettu elämäni Lärpille ja Lörpille, sekä yhdelle näistäkin kohtaamisista selviytyvälle Ihanalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti