Että voi ikävöidä lapsiaan! Kun on väsynyt keräämään sirpaleita, huolehtimaan ja nukkumaan koiranunta, kun haluaisi vain olla pari vuorokautta putkeen, silloin ne rakkaimmat on valmis myymään lähikirppiksellä mukavimman oloiselle. Ja kun on tilaisuus nukkua, kun ensimmäinen järkevä kokonainen keskeyttämätön ajatus on ehtinyt pääkopassa syttyä.... se onkin tunne, että niitä omia riiviöitä on ikävä!
Kyllä ei ole äitinä olo helppoa.
Levänneenä on helppo huomata, mistä tässä väsymisen kamaluudessa on kyse! Kun me olemme yhdessä, pitäisi olla siinä missä on. Kokonaan. Koska mitä enemmän minä yritän "tehdä tässä samalla" nämä puhelut-tiskit-suunnitelmathuomiseksi, sitä vähemmän minä teen mitään sille mille itse asiassa voisin tehdä...
Tutustua näihin tässä ja nyt meillä kasvaviin, ihmeellisiin ihmisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti