Hiljaisuus on myöntymisen merkki

Perhettäni pyydettiin taannoin mukaan Ylen Silminnäkijä-ohjelman kuvauksiin. Samaan aikaan julkisuudessa käytiin keskustelua siitä, miten vanhemmat jakavat lastensa kuvia ja tarinoita sähköisessä mediassa. Lastensuojelun Keskusliitto on ollut huolissaan lapsille huomaamatta kehittyvästä verkkoidentiteetistä. Lapsella tulisi olla oikeus arvioida itse, mikä on julkista ja mikä ei. 

Seurasi viikkoja kestänyt vatvominen. Keskustelin sekä lasten, heidän isänsä että muiden läheisten kanssa. Piirsimme, katsoimme haastatteluohjelmia ja YouTube-videoita. Kuvasimme kännykkäkameralla. Mietimme, että jos, niin mistä saisi kertoa ja mistä ei. Lapsen näkemys lyhykäisyydessään oli: ”minä olen rehellinen suomalainen poika ja mies. Minun omia salaisuuksia ei saa kertoa.” Päädyttiin siihen, että saa kertoa, missä koulussa ja millä luokalla on. Saa kertoa, että on kaksi kotia ja veli. Ja muutamia muita asioita. Niitä listattuja salaisuuksia en tässäkään kerro.

Lasteni ja perheeni identiteettiä määritellään jatkuvasti. Lähinnä määrittely tapahtuu puutteiden kautta. Sellaiset sanat kuin vaikeus, häiriö ja heikkous ovat tulleet meille tutuiksi. Diagnoosi hukuttaa alleen persoonan: ujo tai vilkas lapsi on ujo tai vilkas – ujo tai vilkas erityislapsi on vain erityislapsi.

Olen ajatellut, että suostumalla tällaisen identiteettipuheen rakentamiseen saamme tukea ja apua. Suostumuksemme näyttää kuitenkin johtavan lähinnä vaihtoehdottomuuteen. Lastani ei määritelläkään häntä itseään varten, vaan rakenteeseen sopivaksi. Salakavalasti olemme vuosien myötä törmäämässä lopulliseen määrittelyyn – laitosidentiteettiin. Siinä minuuden mahdollisuudet määrittyvät henkilökuntaresurssin, työvuororytmin ja tilojen mukaan. 

Tukea tarvitsevaa ihmistä ja hänen läheistään ei kuulla. Hän, jolla ei ole ääntä, jää ympäristönsä määrittelemäksi. Identiteettiin, joka ei tunnu omalta.

Ohjelmassa välähtää siksi myös meidän tarinamme, yksi osa siitä.

Hiljaisuus olisi ollut myöntymisen merkki.

Silminnäkijä:Laitoksesta heitteille? esitetään torstaina 27.11.2014 klo 20.00 Yle TV2

Tämä blogiteksti julkaistaan myös Kehitysvammaisten Tukiliiton verkkosivuilla, Ystävänblogissa.