Perillä matkalla

Tänään junassa kuulin aikuisen ja pienen pojan välisen keskustelun, joka meni jotenkin näin:

- Me ollaan menossa kattomaan pappaa.
- Ai, no sehän kiva. Odotat varmaan kovasti että pääsette perille.
- Joo, mutta ensin mennään kattomaan mummia ja ukkia.
- Ai miten ihanaa!
- Ne on kuollu.
- ---

Tähän väliin lapsen äiti kommentoi jostain muutaman penkkirivin päästä, että mummi ei kyllä ole kuollut.

Alkoi naurattaa.


Jos saisi toivoa niiltä, joita usein taputetaan päälaelle ja kehutaan vallan ihaniksi. Älkää antako kenenkään nauraa teille, lässyttää joutavia. Etsikää joku, joka oikeasti kuuntelee. Joku, jolla ei ole valmiita vastauksia.

Muistuttakaa itseänne ja muita, miten hauras on elämä. Miten ihmeellinen ja yllätyksiä täynnä. Silloinkin, ja varsinkin silloin, kun vain istutaan ja odotetaan että tultaisiin perille. Edes jonnekin.