26.1.2015

Sisaruslomalla

Tarvittiin opettajan huolestunut viesti. Ja muutaman muun. Siihen, että katseeni nousi omasta navastani ja siirtyi yhteiskunnallisesta tyhjyyden horisontista näkemään nuoremman poikani katseen. Se oli paljonpuhuva.

Juttelimme. Tulimme tulokseen että Veljeä voi ja saa rakastaa. Voi ja saa samalla myös vihata.

Me otamme nyt lomaa erityisen ihanasta sisaruudesta. Näille molemmille. Sisaruslomalla sisarus on lomalla. Lomalla siitä, että koko ajan pelottaa, milloin isompi tönäisee tai nipistää tai huutaa tai riehuu tai karkaa. Lomalla siitä, että koko ajan ottaa päähän kun pienempi komentaa ja neuvoo, puhuupuhuupuhuu sanoja, joita ei jaksa seurata.

Sisarusloma toteutetaan niin, että isoveli on muutaman päivän kaksin isän kanssa ja pikkuveli äidin kanssa. Aiempi "kahden kodin systeemi" perustui siihen että lapset kulkivat jatkuvasti kimpassa, jolloin aikuisilla oli joka toinen viikko mahdollisuus venyttää kokouksia ja tehdä reissutyötä. Älkää kysykö, miten tässä uudessa yhtälössä tulee hoitumaan kokoaikainen palkkatyö. En tiedä. Nähtyäni lapseni, todella nähtyäni hänet, en edes välitä. En nyt.

Lomalla mennään yhdessä koulun jälkeen kauppaan. Se oli pikkuveljen ensimmäinen toive. Kauppareissu, jonka aikana ei tarvitse hävetä kenenkään outoa käytöstä, pelätä katseita, sitä mitä muut sanoo ja ajattelee. Kauppareissu, jonka aikana voi pysähtyä katsomaan juuri sen hyllyn ääreen, joka itseä kiinnostaa. Pelkäämättä että äidin täytyy rynnätä toisaalle ja minä jään yksin, eksyn.

Lapsen hartain toive:
me näytetään tavallisilta.
Voidaan ihan rauhassa vaikka jutella.

Ollaan.
Kaksin ja tavallisesti.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti