Tänä vuonna niissä isoissa juhlissa oli kutsuvieraslistalla vapaaehtoistyöntekijöitä. Se oli valtiovallalta hieno ele. Vielä enemmän lämmitti kuitenkin veteraanien ja lottien kohtelu. Antamalla aikaansa ensin ja ensisijaisesti heille, presidenttipari osoitti toiminnallaan todeksi sen, minkä jokainen vapaaehtoistyöntekijä tietää. Aika on paras lahja. Rahalla saa ja hevosella pääsee, mutta aikaa ei voi ostaa. Se, että "sijoittaa" itsensä kokonaan hetkeksi jollekin asialle tai ihmiselle, on korvaamatonta.
Juhlien nuorin vieras kiteytti ajan rajallisuuden vastatessaan toimittajan kysymykseen siitä, miten voitetaan taistelu syöpää vastaan. Sisu yksin ei riitä. Jos se riittäisi, ei yksikään lapsi kuolisi. Tarvitaan myös lääkäreitä, lääkkeitä, tutkimusta. Toisin sanoen aikaa ja rahaa.
Kun sotaan joutuneet antoivat aikansa ja elämänsä, he antoivat meille vielä mahdollisuuden. Mahdollisuuden käyttää omamme miten mielimme. Aivan miten mielimme. Voi vaikka rakentaa lastensairaalaa monin tavoin. Tai kirjoittaa yleisönosastoon, miten tämäkin oikeastaan kuuluisi maksaa verorahoista.
Meillä on vielä aikaa. Vaikka muille jakaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti