Tänään on palaveripäivä. Sellainen, jota varten otetaan töistä palkatonta ja varaudutaan rakentamalla henkinen kivimuuri sinne missä sydämen luulisi olevan.
Aamulla keskusteltiin vielä sellaisista kevyistä asioista kuin kommunikaation tukeminen. Että on tämä i-pad, josta on ollut joillekin apua ja kovastihan näitä nyt jaetaan.... että koitetaan nyt. Hän, jonka kommunikaatiosta puhutaan, koskettaa tottelevaisesti näyttöä. Vilkaisee minua silmäkulmastaan, "äitillekauppaan" sanoo. Me jatkamme palaveria.
Iltapäivä on vasta tulossa. Siellä puhutaan haasteista. Oikeasti ne ovat ongelmia, mutta haaste on parempaa kommunikaatiota. Osallistujia ovat kaikki paitsi hän, josta puhutaan. Niin on parempi. Ei hänen tarvitse kaikkea ja kaikella tavalla sanottua kuulla. Äidin suusta.
Niin paljon sanomatta jätettyä. Sellaista mikä on sitten taas kokonaan toisen palaverin aihe. Voidaan kalenterista yhdessä katsoa kymmenelle kiireiselle se aika. Sinne jonnekin.
Jutellaan sitten lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti