Palvelusuunnitelman tekemisen suunnittelu on ollut hidas prosessi. Tuskastuttava suorastaan. Vähän kuin odottaisi satojen metrien jonossa sitä omaa vuoroaan: askel askeleelta eteenpäin lujasti uskoen siihen että tulee se oma vuoro. Uusi palaveriaika järjestyi marraskuulle. Jutustelu siis jatkuu. Jono liikkuu.
Samalla mietin, että joko ne kaikki liput menivät? Onko vielä paikkoja permannolle tai edes piippuhyllylle, vai kuullaanko taas sanat "tämän vuoden budjetti on valitettavasti käytetty loppuun jo syksyllä". Jos saadaan tehtyä paikkavaraus palveluihin, niin toimiiko järjestelmä kuin vr:n lippupalvelu (väärät paikat väärään junaan) vai saadaanko jatkaa matkaa kohti sitä mitä pyydettiin?
Minä tiedän, mitä lapselleni haluaisin. Sitä millä arvelen hänen kasvavan oikeaan suuntaan. Yksilöllistä, sopivaa tukea. Ei ehkä kaikille sopivaa ratkaisua, mutta meidän näköistä kuitenkin.
Voin olla väärässäkin, mutku
- koulussa oleva avustaja ei ehkä ole muutaman viikon kuluttua käytettävissä
- paikallisyhdistyksen tarjoama lomatoiminta ajetaan alas kaupungin avustusten huvetessa olemattomiin
- lyhytaikainen avustajapalvelu, kaikki 30 tuntia, alkaa olla tältä vuodelta käytetty, samoin omaishoidon setelit
- henkilökohtaista apua on vaikea saada - marraskuussa lääkäri lausuu ja sitten ehkä tiedetään, voidaanko edes hakea
On tarjottu palvelua. Laitokseen pääsisi jaksolle, mutta havaintojeni mukaan sieltä ei pääse pois. Voisi myös viedä muuten vain hoitoon, ryhmään olemaan. Murkku, joka linnoittautuu välillä huoneeseensa vaikka paikalla ovat vain äiti ja veli.
En minä halua häntä pois luotani! Haluan hänelle mahdollisuuden harrastaa ja elää sitä elämää, mitä muutkin esimurkut elävät. Sitä missä voi lähteä kotoa ilman äitiä. Ja palata takaisin. Todeta että minä itse osasin ja pystyin ilman kyttäävää vanhempaa. Ja minulla oli irtioton jälkeen koti, jossa odotti äiti.
Kyllä se päivä on muutenkin liian lähellä. Se, jolloin hän ei enää tule kuin käymään.
Yksilöllistä ja oikea-aikaista tukea mai ääss
sanoisin
jos olisin teinini.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti